maanantai 3. huhtikuuta 2017

Annie Proulx: Bad Dirt

Näihin Wyomingin tarinoihin jää koukkuun. Nyt vuorossa novellisatsin kakkososa, suomennettu nimellä Maan tomua. Taattua tavaraa taas kerran.

Erityiskehut pitkille novelleille What Kind of Furniture Would Jesus Pick sekä Man Crawling Out of Trees; kaksi tarinaa preerialle päätyneistä aviopareista, peilikuvia tavallaan; edellinen tyypillisempi, kahden paikallisen köyhäilyä kuivuuden yhä pahemmin jäytämällä ranchilla; jälkimmäinen kahden itärannikolta muuttaneen ei-todellakaan-niin-tyypillisen uuswyomingiläisen ihailua ja kauhistelua uusissa oloissa. Molemmissa tapauksissa vaimo lopulta lähtee, ensimmäisessä toki vain lähialueelle, mutta jälkimmäisessä sisustussuunnittelijaemäntä tekee jälet ja koko junttilaan lopen tympääntyneenä palaa itärannikolle. Ilmoittaa sitten vielä päätteeksi lentokentällä ettei kuskina oleva ex-miehensä ole edes tyttärensä isä.

Ranchilla elävä yksin jäänyt mies on aika säälittävä tapaus. Cowboy-elämä on hänelle periaate, mutta sitä eivät kestä vaimo, lapsetkin kaikkoavat ja itsekin hän riutuu. Puusta pudonneen novellin mies sentään suunnittelee hankkivansa uuden asuinsijan, aikoo hankkia hirvikiväärin ja pitää aiempaa tiivimpää yhteyttä tyttäreensä.  Onnellisempi tarina näistä kahdesta.

Sitten on näitä vaki-Proulxeja: ihan hullu juttu parrankasvatuskilpailusta tai naapuriranchereiden karkaileviin lemmuihin kyllästyneestä baaritädistä, joka tilaa serkultaan Floridasta pari alligaattoria. Johan pysyvät kantturat kaukana Amandan kukkapuskista.

Muutama novelli pyörii tuon Amanda Gribbin Pee Wee-nimisen baarin ympärillä paikassa nimeltä Elk Tooth. Sieltä lähti kehittymään se parrankasvatuskisakin, jota Proulx kuvaa värikkäällä kielellä: "Pictures where three men whose combined (beard) hair could have stuffed a mattress."

Preerialla pöly lentää, talvella tulee metri lunta, metsästetään ja asutaan täynnä romua olevissa trailereissa. Yhden novellin nimi onkin Dump Junk. Muistelen vaihto-oppilasvuottani - toki idempänä - vakaalla maaseudulla New York Staten sydämessä. Isoja pick-uppeja, barbecueta, ihmisiä trailereissaan, ja lähes joka asunto täynnä valtavasti rojua. Isäntäperheen esikoinen lähti sinä vuonna Montanaan öljynporaukseen; sellaisistakin oloista Proulx kertoo.

Kai sitä sitten hiukan haen noita nuoruuden fiiliksiä Proulxia ahmiessani.

Kaikkea en häneltä ole vielä lukenut, mutta koitanpa kollata enempi romaaneja jatkossa novellien vastapainoksi. Jotain Laivauutisten tapaista. Proulx osaa kirjoittaa myös herkempää tekstiä, ja kun sen yhdistää sopivaan karunkarheaan kerrontaan, on kombinaatio minun makuuni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti